Pitkäjärven veden laadun kehitys 2021 - 2025

Pitkäjärven rehevöityminen jatkuu – vedenlaadun kehitys 2021, 2023 ja 2025

Pitkäjärvestä ja ojista otettiin vesinäytteet talvella ja loppukesällä 2021 ja samoin vuonna 2023. Vuonna 2025 vesinäytteitä otettiin lopputalvella järvestä ja ojista sekä laskeutusaltaasta. Lietelantaepäilyn johdosta otettiin omatoimisesti näytteitä ojista ja kosteikosta kesäkuun 2025 lopulla. Elokuussa 2025 otettiin vielä järvinäytteitä. Vesitutkimuksista ja analyyseista on vastannut KVVY Tutkimus Oy.

KVVY:n lausunto 7.4.2025 (kevättalvi, järvi ja ojat)

Pitkäjärven päällysvesi oli maaliskuussa 2025 molemmilla havaintopaikoilla lievästi sameaa (<5 FNU). Väriltään sekä kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) perusteella vesi oli voimakkaan humusleimaista.

Sähkönjohtavuus oli normaali (<10 mS/m, Oravainen 1999). Veden pH oli hapahko ja alkaliniteetti eli puskurikyky oli tyydyttävä. Happivaje oli hyvin voimakas jo pinnan lähellä, ja eteläosassa (3,5 mg/l, 26 %) päällysveden happitilanne oli paljon heikompi kuin pohjoisosassa (7,6 mg/l, kyll. 54 %). Pohjan lähellä happea oli kummallakin syvänteellä yhtä niukasti (happikyllästys 3 %), vaikka pohjoinen syvänne on 2 metriä syvempi. Päällysveden ravinnepitoisuudet olivat luonnontasosta koholla.

Kokonaisfosforipitoisuus oli korkea ja kuvasti rehevää veden laatua (luokkarajat: 30-50 µg P/l, Oravainen 1999). Fosforipitoisuus kohosi selvästi pohjan lähellä, mikä viittaa sedimentaation lisäksi sisäiseen kuormitukseen. Veden hygieeninen laatu oli kummallakin pisteellä moitteeton.

KVVY:n lausunto 4.7.2025 (lietelantaepäily, oja ja kosteikko)

Veden laadussa ei ollut suurta eroa eri näytepisteiden (oja ja kosteikon purkuaukko) välillä. Vesinäytteet olivat lievästi sameita (4,6 ja 4,6). Vesi oli väriluvun perusteella hyvin tummaa (260 ja 250) ja kemiallinen hapenkulutus oli korkea (41 ja 36). Ravinnepitoisuudet olivat koholla/korkeita. Typpipitoisuus (1600 ja 1600) oli noin kaksinkertainen alueen ojavesien maaliskuiseen tasoon verrattuna ja fosforipitoisuus (66 ja 65) yli kolminkertainen. Vedessä oli ulosteperäisiä bakteereita.

KVVY:n lausunto 15.8.2025 (loppukesä, järvi)

Pitkäjärven päällysvesi oli elokuussa molemmilla havaintopaikoilla sameaa (>5 FNU). Väriluvun ja ke miallisen hapenkulutuksen (CODMn) perusteella veden humusleima oli vahva. Sähkönjohtavuus oli al hainen (luonnontaso <10 mS/m, Oravainen 1999). Veden pH oli lievästi hapan ja alkaliniteetti eli puskurikyky oli hyvä. Voimakasta happivajetta todettiin aiempaan tapaan jo pinnan lähellä (1 m: 6,0 mg/l ja 6,1 mg/l). Kesällä päällysveden normaali happipitoisuus on 8-9 mg/l ja happikyllästysaste on tällöin 80-90 % (Oravainen 1999). Pitkäjärven pohjoisosan pisteellä päällysveden happikyllästysaste oli 66 %. Eteläosasta pintaveden lämpötila oli jäänyt mittaamatta eikä kyllästysastetta voitu laskea, mutta happipitoisuuden perusteella se oli samaa luokkaa kuin pohjoisosassa. Pohjan lähellä vesi oli hapetonta.

Päällysveden ravinnepitoisuudet olivat luonnontasosta koholla ja levien määrää kuvastava a-klorofyllipitoisuus oli hyvin suuri. Kokonaisfosforipitoisuus kuvasti Pitkäjärven pohjoisosassa rehevää veden laatua (luokkarajat 30-50 µg P/l, Oravainen 1999) ja eteläosassa vesi oli erittäin rehevää (luokkarajat: 50-100 µg P/l). Klorofyllipitoisuus oli molemmilla tarkkailupisteillä ylirehevän veden luokassa (>50 µg/l). Fosforipitoisuus kasvoi pohjan lähellä ollen syvemmällä pohjoisosan syvänteellä selvästi eteläosaa korkeampi. Pohjanläheisen veden hapettomuus johtaa ravinteiden vapautumiseen järven pohjasedimentistä.

Veden hygieeninen laatu oli hyvin lievästi heikentynyt eteläosan pisteellä, mutta vesi oli uimavesiluokitukseen (STMa 177/2008) verrattuna erinomaista uimavettä.  

Yhteenvetoa mittauskerroilta 2021 – 2025

Tässä yhteenvetoa veden laadun kehityksestä vuosina 2021, 2023 ja 2025. Selitysteksti viittaa KVVY:n opasvihkoseen: Reijo Oravainen – vesistötulosten tulkinta, 1999.