Pitkäjärven veden laatu 2021 - 2025
Pitkäjärvestä ja ojista otettiin vesinäytteet talvella ja loppukesällä 2021 ja samoin vuonna 2023. Vuonna 2025 vesinäytteitä on otettu lopputalvella järvestä ja ojista sekä laskeutusaltaasta. Loppukesällä 2025 on tarkoitus ottaa vielä järvinäytteitä. Vesitutkimuksista on vastannut KVVY Tutkimus Oy. Vuoden 2020 elokuussa otettiin ensimmäinen näyte omatoimisesti. Myös joitakin ojanäytteitä on otettu omatoimisesti.
KVVY:n lausunto 7.4.2025:
Pitkäjärven päällysvesi oli maaliskuussa 2025 molemmilla havaintopaikoilla lievästi sameaa (<5 FNU). Väriltään sekä kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) perusteella vesi oli voimakkaan humusleimaista. Sähkönjohtavuus oli normaali (<10 mS/m, Oravainen 1999). Veden pH oli hapahko ja alkaliniteetti eli puskurikyky oli tyydyttävä. Happivaje oli hyvin voimakas jo pinnan lähellä, ja eteläosassa (3,5 mg/l, 26 %) päällysveden happitilanne oli paljon heikompi kuin pohjoisosassa (7,6 mg/l, kyll. 54 %). Pohjan lähellä happea oli kummallakin syvänteellä yhtä niukasti (happikyllästys 3 %), vaikka pohjoinen syvänne on 2 metriä syvempi. Päällysveden ravinnepitoisuudet olivat luonnontasosta koholla. Kokonaisfosforipitoisuus oli korkea ja kuvasti rehevää veden laatua (luokkarajat: 30-50 µg P/l, Oravainen 1999). Fosforipitoisuus kohosi selvästi pohjan lähellä, mikä viittaa sedimentaation lisäksi sisäiseen kuormitukseen. Veden hygieeninen laatu oli kummallakin pisteellä moitteeton.
Oja 1: Veden pH oli vähän hapahko ja sähkönjohtavuus oli alhainen. Vesi oli tummaa ja veden humusleima (CODMn) oli vahva. Vedessä oli vähän kiintoainesta. Kokonaisravinnepitoisuudet olivat lähellä luonnontasoa. Luonnontasona kokonaisfosforille pidetään alle 20 µg/l ja typelle alle 450-600 µg/l, mutta humuspitoisissa vesissä ravinnepitoisuudet voivat olla korkeampiakin. Liukoisen fosforin määrä ei ollut korkea. Ojan virtaama oli noin 30 l/s.
Oja 2: Ojapisteellä 2 veden pH ja sähkönjohtavuus olivat samat kuin ojapisteellä 1. Vesi oli humuspitoista,mutta ei aivan yhtä tummaa ja kemiallinen hapenkulutus oli hieman pienempi, mutta vahva. Vedessä ei todettu kiintoainesta. Kokonaistyppipitoisuus oli liki sama kuin pisteellä 1, mutta fosforia oli hieman vähemmän ja myös liukoisen fosfaattifosforin määrä oli pienempi. Ojan virtaama oli noin 20l/s.
Laskeutusallas: Veden laatu oli hyvin samanlainen kuin ojapisteellä 1. Veden pH oli vähän hapahko ja sähkönjohtavuus oli alhainen. Vesi oli tummaa ja humusleima (CODMn) oli vahva. Vedessä oli vähän ojapistettä 1 enemmän kiintoainetta. Typpipitoisuus oli samaa tasoa ojavesien kanssa ja lähellä luonnontasoa. Fosforipitoisuus (25 µg/l) oli vähän ojavesiä suurempi ja kuvasti lievästi rehevää veden laatua. Leville ja kasveille käyttökelpoisen fosfaattifosforin määrä ei ollut suuri. Altaan vedessä oli hyvä virtaama, 20 l/s.uormitukseen. Veden hygieeninen laatu oli kummallakin pisteellä moitteeton.
Yhteenvetoa mittauskerroilta 2021 – 2025
Tässä yhteenvetoa veden laadun kehityksestä vuosina 2021, 2023 ja 2025. Selitysteksti viittaa KVVY:n opasvihkoseen: Reijo Oravainen – vesistötulosten tulkinta, 1999.
Järvi on rehevä, jos sen fosforipitoisuus on yli 20 µgP/l. Leväkukinta on todennäköistä fosforipitoisuuden saavuttaessa tason 50 µgP/l. Humusvesissä fosforipitoisuus saa olla hieman korkeampi, koska veden ruskeus rajoittaa tuotantoa huonojen valaistusolojen takia. Valaistu tuottava kerros jää humusvesissä ohueksi. Fosforin osuus kertoo järven olevan rehevöitynyt, eteläosassa jopa erittäin rehevä. Mittausten keskiarvot: pinta 34 ja pohja 54 µgP/l. Fosforin suhteen tämä MRH-järvi voidaan luokitella kunnoltaan hyväksi tai tyydyttäväksi.
Talvella, jolloin lämpötilat ovat 0,5-1,0 °C, normaali päällysveden happipitoisuus on 12-13 mg O2/l. Happikyllästysaste on tällöin 80-90 %.Kesällä vastaavasti lämpötilassa 18-20 °C normaali happipitoisuus on 8-9 mg O2/l. Happikyllästysaste on tällöin myös 80-90 %. Pitkäjärven happipitoisuus on edelleen varsin alhaisella tasolla etenkin syvänteissä. Mittausten keskiarvot: pinta 6,0 ja pohja 0,7.
Luonnontilaisten kirkkaiden vesien typpipitoisuus on 200-500 µgN/l. Humusvesissä taso on hiukan korkeampi 400-800 µgN/l. Hyvin ruskeissa vesissä typpeä on luonnostaankin yli 1000 µg/l.Typen määrä on etenkin etelän syvänteissä korkea. Vuosittaista vaihtelua esiintyy. Mittausten keskiarvot: pinta 958 ja pohja 1142 µgN/l. Typen osalta järven veden laatu voidaan luokitella välttäväksi..
Kirkkaan veden sameus on pienempi kuin 1,0 FTU. Lievästi samean veden sameus on välillä 1-5 FTU. Nämä arvot ovat tyypillisiä lievästi reheville järvivesille. Syvänteiden pohjalla saattaa kirkkaissakin vesissä esiintyä sameuden nousua (sameus 5-10 FTU). Kesällä sameus on suurempi kuin talvella päällysvedessä esiintyvän leväsamennuksen takia. FNU standardi vastaa FTU-standardia.
Järven sameusaste kertoo rehevöityneestä järvestä. Sameudessa ei näy suuria muutoksia. Sameuslukujen keskiarvot: pinta 4 ja pohja12.
Yhteenvetoa
Järviveden laatu on pysynyt lähes ennallaan vertailuvuosina 2021, 2023 ja 2025. Lopputalvella 2025 järven fosfori- ja typpiarvot ovat hieman koholla edellisiin mittauskertoihin verrattuna. Happitilanne oli heikko sekä pintavedessä että pohjassa. Kokonaisfosforipitoisuus oli korkea ja kuvasti rehevää veden laatua.
Ojien veden laatu on talvinäytteiden 2023 ja 2025 perusteella pysynyt hyvällä tasolla ja on selvästi parempi kuin järven veden laatu. Ojien fosforipitoisuus ei ollut koholla luonnontasoon verrattuna, joten valuma-alueelta ei tule merkittävää rehevöitymistä näiden ojien kautta.
Katso Ikaalisten pienten järvien tutkimus Pienten järvien tutkimus 2024, Ikaalinen