Suojaako uusi vesienhoitoasetus myös pieniä vesiä?

Vuoden 2026 alusta voimaantullut vesienhoitoasetus  paljastaa huolestuttavan aukon suomalaisessa vesien suojelussa. Pienet järvet jäävät edelleen virallisen vesienhoidon ulkopuolelle – ilman tilaluokitusta tai seurantavelvoitteita. 

Luokittelemattoman vesistön asema on käytännössä heikko: se saa suojaa vain, jos sen kautta virtaava vesi vaikuttaa alapuolisen, virallisesti luokitellun vesimuodostuman tilaan. Tämä tekee suojelusta sattumanvaraista.  Asetusluonnoksesta annetuissa lausunnoissa vaadittiin tähän selkeyttä. Etenkin Luhalahden Pitkäjärven suojeluyhdistys ja Suomen Vesiensuojelun Keskusliitto muistuttivat, että asetuksessa ei mainita lainkaan pienten vesien heikentämättömyyden vaatimusta, vaikka siitä on olemassa sekä EU-tuomioistuimen Sweetman-ratkaisu että suomalainen ennakkopäätös KHO 2025:1. 

Korkein hallinto-oikeus linjasi tuossa päätöksessä, että vesipuitedirektiivin hyvän tilan tavoite koskee kaikkia vesiä, myös niitä, joita ei ole virallisesti luokiteltu. Luokittelemattomankin vesistön pilaantuminen voi olla ympäristöluvan este, jos se heikentää alapuolisen vesimuodostuman tilaa. Vesienhoitoasetuksessa tämä oikeudellinen periaate on sivuutettu.

Myös ELY-keskukset ovat huomauttaneet tilanteesta. Jos pienten vesien kohtelusta ei ole selkeitä pykäliä, lupamenettelyt muuttuvat epäyhtenäisiksi ja oikeusvarmuus horjuu. EU:n tuomioistuimen viimekeväinen ratkaisu (C-301/22) tukee samaa linjaa: myös luokiteltuja vesimuodostumia pienemmät vedet on otettava huomioon lupaharkinnassa, jos niillä on vaikutusta vesien tilaan. Tämä tarkoittaa, että luokittelemattomat vesistöt kuuluvat jo nyt vesipuitedirektiivin suojaan – mutta vain tapauskohtaisesti oikeuskäytännön ja lupamenettelyn kautta

Vesienhoidon uskottavuus ja oikeudenmukaisuus edellyttäisivät, että myös pienet vedet tunnistetaan säädöstasolla osaksi vesienhoidon kokonaisuutta.