Pienten järvien tilanne

KHO:n ennakkopäätös kieltää pienten järvien ja jokien tilan heikentämisen (25.1.2025)

Korkein hallinto-oikeus on todennut ennakkopäätöksessään 2025:1, että lupaharkinnassa on arvioitava, miten toiminnan vaikutukset vesienhoitosuunnitelmassa luokittelemattomiin vesistöihin vaikuttavat edelleen niiden alapuolisten luokiteltujen pintavesimuodostumien tilaan.

Päätös koski turvetuotantoalueelle myönnettävää ympäristölupaa.

KHO soveltaa nyt ensimmäistä kertaa Unionin tuomioistuimen ennakkopäätöstä (C-301/22, Sweetman, 25.4.2024)., joka tietyin ehdoin kieltää pienten vesien tilan heikentämisen.

KHO:n päätös muuttaa vallinnutta oikeuskäytäntöä. Vaasan hallinto-oikeus oli eräässä ympäristöluvan muutostapauksessa vuonna 2023 hylännyt suojeluyhdistyksen valituksen luokittelemattoman järven osalta. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan järven tilaa ei voida todeta esim. suojeluyhdistyksen teettämien yksittäisten näytteiden perusteella, vaan vesistön vesienhoidollinen tila luokitellaan vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisessa menettelyssä. KHO ei silloin antanut valituslupaa, joten hallinto-oikeuden päätös jäi voimaan. Kun pienille järville ei tehdä tilaluokitusta tai tilatavoitteita, niiden oikeudellinen asema esim. lupamenettelyssä on heikko.

Päätösaineistosta käy ilmi, että ELY-keskuksen käsityksen mukaan hyvän tilan tavoite koskee kaikkia vesiä, myös pienialaisia pintavesiä, joita ei ole luokiteltu. Luokittelemattomilla vesistöillä on lisäksi suora vaikutus niiden alapuolisten luokiteltujen vesimuodostumien tilaan, mikä on otettava huomioon lupaharkinnassa. On ristiriitaista, että vesimuodostumat tulisi saada mahdollisimman hyvään tilaan samalla, kun niiden yläpuolisissa vesistön osissa ei ole mitään tilatavoitetta. Unionin tuomioistuimen tuomio tukee ELY-keskuksen käsitystä siitä, että pieniin pintavesiin kohdistuvat vesistöpäästöt eivät välillisestikään saa johtaa siihen, että luokiteltuja pintavesimuodostumia koskeviin sitoviin vesienhoidon tavoitteisiin ei päästä.

Lupaviranomaisen eli aluehallintoviraston käsityksen mukaan vesienhoidon suunnittelussa luokittelemattomien vesistöjen rooli sekä vesienhoidossa että ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa on oikeudellisesti epäselvä.

Toiminnanharjoittajan (Neova) mielestä kysymys oli hyvin vähäistä lisäkuormitusta aiheuttavasta toiminnasta, jonka ei voida arvioida pitkälläkään aikavälillä estävän hyvän tilan saavuttamista ko. vesistöissä.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että lupaharkinnassa on arvioitava, miten toiminnan vaikutukset luokittelemattomiin vesistöihin vaikuttavat edelleen niiden alapuolisten luokiteltujen pintavesimuodostumien tilaan. Näin ollen merkittäväksi katsottava pilaantuminen tai sen vaara myös luokittelemattomassa vesistössä muodostaa jo sellaisenaan ympäristöluvan myöntämisen esteen.

Turvetuotannolle annettiin lupa tiukoin ehdoin ja määräaikaisena.

Korkeimpien oikeuksien keskeisin tehtävä on antaa ennakkopäätöksiä sellaisista kysymyksistä, joihin laki ei anna selvää vastausta. Ennakkopäätöksillä annetaan oikeusohjeita tulevien vastaavanlaisten oikeusriitojen varalle ja pyritään varmistamaan, että tuomioistuimet ja viranomaiset eri puolilla maata tulkitsevat lakia samalla tavalla.

Tämä koskee ilmeisesti myös lupaviranomaisia. Ennakkopäätöksen perusteella on syytä odottaa, että sitovat vesien hoidon tavoitteet ja pienten vesien heikentämiskielto otetaan huomioon vesi- ja ympäristölupien harkinnassa.

https://www.kho.fi/fi/index/paatokset/ennakkopaatokset/1735818725205.html

8.2.2024 Yhdistys antoi palautetta vesienhoidon suunnittelusta

Yhdistys on antanut palautetta vesienhoitosuunnitelmien sekä niihin liittyvien toimenpideohjelmien tarkistamisesta vesienhoitokautta 2028 - 2033 varten. Tässä poiminta lausunnosta.

Vesienhoidon ympäristötavoitteet tulevat sitoviksi ja niistä poikkeamiseen tulee rajoituksia

Valmistelussa olevilla lakimuutoksilla (hanke YM043:00/2022) pyritään mm. viemään lakitasolle ympäristötavoitteiden sitovuus. Sääntelyä muutetaan paremmin vastaamaan EU-oikeuden nykyistä tulkintaa sitovista ympäristötavoitteista. Jäsenvaltiolla on velvollisuus saattaa kansallinen lainsäädäntönsä EU-oikeuden mukaiseksi. Lakimuutosten on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2024 aikana.

Nämä muutokset on myös otettava huomioon vesienhoidon suunnittelussa ja toimeenpanossa sekä lupaharkinnassa.

Vesistöjen kunnostukseen tarvitaan laajempi näkökulma ja yhteistyö

Vesistöjen kunnostuksia on aiemmin suoritettu vesiviranomaisten toteuttamina hankkeina, mutta valtiovetoinen kunnostustoiminta on viime vuosina vähentynyt huomattavasti ja ELY-keskukset toteuttavat kunnostuksia yhä harvemmin itse.

Kunnostustoimintaa on selkeästi ulkoistettu yksityisille toimijoille. Nykyisin kannustetaan neuvonnalla ja tiedotuksella perustamaan suojeluyhdistyksiä ja ryhtymään vapaaehtoiseen kunnostamiseen. Yhdistykset ja maanomistajat kilpailevat sitten kunnostusehdotuksillaan rahoituksesta. Monien tukijärjestelmien sekavuus vaikeuttaa hankkeen suunnittelua. Taloudellinen tuki ei kuitenkaan kata kuin osan kuluista ja loppuosan hakijat joutuvat hankkimaan omaehtoisen rahoituksen kautta. Suuri osa kunnostamisen tarpeessa olevista kohteista jäänee kuitenkin hoitamatta, koska paikallista toimijaa ei ole. Lopputuloksena on sattumanvarainen joukko hankkeita alueilta, joilla ehkä sattuu olemaan henkilöitä, jotka pystyvät tekemään kelvollisia hanke-esityksiä ja hankkimaan omarahoitusta, hoitamaan tarvittavat luvat ja pyörittämään vielä vaadittavat hallinnolliset asiat, kuten kirjanpidon ja raportoinnin. Vesienhoidon kokonaisuuden kannalta tilanne on varsin pirstaleinen ja vaatisi muutosta.

ELY-keskuksen ja esim. KVVY:n neuvontatoiminta on ollut kohtalaisen hyvää, mutta kuntien rooli vesiensuojelussa – neuvojana ja taloudellisen tuen antajana - vaihtelee ja on varsinkin pienissä kunnissa aika vaatimatonta. Joidenkin kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset ovat kuitenkin tehneet jopa luokittelemattomien vesistöjen kunnostusta ja seurantaa. Esimerkiksi Pirkkalassa, Vesilahdessa, Nokialla ja Parkanossa on ajantasaiset kartoitukset ja suunnitelmat alueensa vesistöjen tilan seurannasta ja vaadittavista toimenpiteistä. Kuntalaisaloitteittemme johdosta myös Ikaalisten kaupunki aloitti kunnostushankkeiden taloudellisen tukemisen ja päätti tehdä tarkkailuohjelman osalle alueensa pienvesistä.

ELY-keskuksen tulisi toimia aloitteellisesti ja esim. sopimusperusteisesti yhteistyössä kuntien, maanomistajien, asiantuntijatahojen, yrityssektorin ja muiden rahoittajien kanssa ja pyrkiä siihen, että Pirkanmaan kuntien alueilla olevat tärkeät kunnostuskohteet, kuten luokittelemattomat pienet järvet ja joet, kartoitetaan, tehdään niille tila-arviot ja toimenpidesuunnitelmat ja seurataan vesien tilan kehitystä suunnitelmien mukaisesti.

Myös rahoitusta tulisi kehittää niin, että suojeluyhdistysten omarahoitusosuus pienenisi olennaisesti. Valtion takausta yhdistysten tarvitsemille kunnostuslainoille tulisi harkita. Neuvontaorganisaatiot, kuten KVVY ry., voisivat tukea yhdistyksiä hankkeista tulevan hallinnollisen taakan hoidossa.

Vesistöjen kunnostustyön ohella on kiinnitettävä huomiota sitovien ympäristönormien toteutumiseen ympäristölupaa edellyttävässä toiminnassa. Mikäli ELY-keskukset ottaisivat valvonnassaan ja aluehallintovirastot lupaharkinnassaan huomioon vesienhoitolain sitovat määräykset ja vesienhoitosuunnitelmat toimenpideohjelmineen, niin lopputuloksena voisi olla merkittävästi suurempi vaikutus vesistöjen tilaan kuin em. rajatuilla pienhankkeilla.

Ehdotukset:

1. ·Valvontaviranomaiset tarkastavat säännönmukaisessa valvonnassa ympäristölupien voimassaolon edellytykset vesienhoidon sitovien ympäristötavoitteiden toteuttamiseksi.
2. · Varmistetaan esim. informaatio-ohjauksella ja muulla viranomaisyhteistyöllä, kuten valvonnan yhteistarkastuksilla, että myös kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset saavat oikeat ja riittävät tiedot vesienhoitoa koskevasta lainsäädännöstä ja vesienhoidon tavoitteista yhtenäisen valvonta- ja lupakäytännön toteuttamiseksi.
3. · Lisätään hankeneuvonnan yhteydessä vesiensuojeluyhteisöille suunnattua informaatio-ohjausta erityisesti ympäristöoikeudesta ja kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksista.
4. · Tukijärjestelmiä selkeytetään ja kunnostamisavustuksia myönnetään nykyistä suuremmille hankekokonaisuuksille, esim. valuma-aluetarkastelun perusteella. Pyritään yhteishankkeisiin mm. kuntien, maanomistajien, asiantuntijatahojen ja yrityssektorin kanssa ja vapaaehtoiset voisivat olla mukana esim. talkootyön muodossa. Vesiensuojeluyhdistysten käynnistämiin hankkeisiin myönnettyjen avustusten omarahoitusosuus pienennetään noin 20 %:iin ja kuntien sekä muiden rahoitusosuutta lisätään vastaavasti. Valtion takausta kunnostuslainoille tulisi harkita. Neuvontaorganisaatiot voisivat antaa tukea hallinnollisen taakan hoitamisessa.
5. · Kartoitetaan Pirkanmaan kuntien kanssa kunnostuksen tarpeessa olevat kohteet, kuten luokittelemattomat pienet järvet ja joet, tehdään niille tila- arviot ja toimenpidesuunnitelmat ja seurataan vesien tilan kehitystä suunnitelman mukaisesti.